Dataa

Retkikartta.fi:n avulla laskettu retken kokonaispituus oli 275 km. Hiihtopäivän keskimääräinen matka oli noin 23 km, josta on siis laskettu pois kaksi lepopäivää. Ne mukaan lukien keskimääräinen etenemismatka oli karvan verran vaille 20 km päivässä.

Päivämatkat:

Pisin hiihtopäivä oli viimeinen, 12 tuntia ja 35 km, josta voi laskea marssinopeudeksi 3 km/h. Ja se siis retken parhaissa lumi- ja luisto-oloissa, jollei ensimmäistä helpohkoa päivää liukkaalla Raatteen tiellä lasketa. Tuollaista se on ahkion kanssa.

Läskiä paloi kahdessa viikossa kolme kiloa, mikä on varmaan kaikkien aikojen nopeusennätys. En todellakaan pyrkinyt tietoisesti laihduttamaan, mutta jostain kumman syystä ruokahalu väheni niin, että matkan lopulla joutui melkein väkisin eväsleipiä tauoilla jyystämään vaikka elimistö huusi, että nyt energiaa tänne heti. Nälätön olotila jatkuu edelleen, vaikka ei ole mitenkään erityisen ylirasittunut olo, hiukan hajamielinen kylläkin kahden viikon repaleisten yöunien jäljiltä.

Matkan vaarallisin osuus

on nyt alkamassa, eli automatka Oulusta Helsinkiin. Mutta minne siellä auton pysäköi? Onneksi on kaksi lumilapiota mukana.

Kirjoitan aikanaan loppuraportin ja koetan korjata ne rikki menneet kuvat.

Kiitos kaikille apua, neuvoja ja kannustusta tarjonneille ja ylipäätään retkeäni kärsivällisesti seuranneille. Menkää hiihtämään ja muistakaa villa!

Perillä

Lepo, lumisade, lauhtuminen ja pizza sen mahdollistivat. Sitä paitsi en välittänyt enää pystyttää telttaa. Ei tarvinnut edes repiä, vain hiihtää 12 tuntia. Etureidet kyllä protestoivat, Hiukkavaaran pitkällä suoralla tuntui pari kertaa että jalat putoavat alta. Hengittäminen oli helppoa ja hartiat voivat hyvin. Nyt saunaan.

Hiukkavaara

Laaja alue, mutta pakko tämän on joskus loppua.

Kalimenvaarantie

On ollut mahtava luisto tänään.

No tietysti

Sehän on työmatkaliikennettä. Ylikiiminki on Oulun lähiö.

Huomenna

Mikä ruuhka täällä nyt on

Nyt sitä tulee

Elätti

Jos tuo mammutti sattuu poikimaan, saan kuulemma keväämmällä pennun. Tekee säväyksen Helsingin koirapuistoissa, ja on muutenkin kerrostaloyksiössä asujan ykkössuosikki kotieläimeksi.

Epäilen suunnistusvirhettä

Mutta tapahtuiko se paikassa vai ajassa?

Vesalan grillikioski

Mamujen pitämä kebab-pizzeria. Nyt on tultu Eurooppaan. Näille olisi ehkä vaikea selittää, miksi hiihdän turhaan pakkasessa pitkin korpia ja maanteitä, kun se useimpia kantasuomalaisiakin ihmetyttää.

Maanteiden valtiaat

Volvokuski viittoili sormellaan, että minun tulisi hiihtää hiekoitetulla kevyen liikenteen väylällä, joka päättyy 20 m päässä.

Terveyttä ja pitkää ikää

Syntymästäni saakka on täällä näemmä tanssittu. Tanssikaa vielä kauan!

Ahkio talviunilla

Nyt se kauan kaivattu lumi sitten tuli.

Reitti Ouluun

Nyt jos tietäisi varmuudella, että kelkkareitti Ylikiimingistä Seluskanjärven ja Kalimenlammen kautta Ouluun on hyväkuntoinen ja tänäkin aamuna ajettu, voisi harkita sitä maantien asemasta. Mutta tie on suorempi ja varmempi, ja nyt pitää vain päästä hiipien perille, itseään liikaa rasittamatta.

Jos tiedätte kelkkareitin kunnosta niin soittakaa.

040 738 4079

Eturistiriita

Tieltä kantautuva lumiauran ääni huolestuttaa. Älkää nyt hyvää lunta sivuun heittäkö!

Äitiä ikävä

Heräsin äsken päiväunilta. Unessa olin ajatellut: kysyn huomenna äidiltä, miltä tuntuu olla noin vanha, ja monta muuta asiaa. Yön aikana äiti kuoli. Siis unessa.

Puhukaa hyvät ihmiset vanhempienne kanssa mieltä askarruttavista asioista niin kauan kuin se on mahdollista. Ja sanokaa heille ystävällisiä asioita, jos vain osaatte.

Tenutrangia

Vilkaisin Vaellusnetin retkikommentteja nyt joutessani. Kyllä tenutrangia toimi hyvin ainakin vielä -27 asteessa, mikä oli kylmin itse mittaamani aamupakkanen. Marinol tosin oli jo aika sameaa siinä vaiheessa.

Kylmin muitten mittaama oli Mäntyvaaralla, -31, mutta silloin olin talossa yötä. "Onpa rapsakka keli", lausahti talon miniä tultuaan lehteä hakemasta.

Olen miettinyt, miten olisi retken käynyt, jos olisin viettänyt tuon yön teltassa. Parina kylmimpänä teltta-aamuna tunsin jonkinlaisen paniikin läheisyyden. Tuntui kuin jokin ankara olisi kurittanut koko ajan, ja jos teen yhdenkin virheen, se johtaa kohti tuhoa. Tämä oli siis tunne, ei tilannearvio. En ole laisinkaan kokenut talviretkeilijä, eikä minulla ole juurikaan rutiineja näin ankarissa oloissa selviämiseen. Kaiken joutuu miettimään, ja taustalla kalvaa huoli, miettiikö ratkaisevalla hetkellä jotakin väärin.

Jos mittari olisi näyttänyt kolmeakymmentä tai kylmempää jonain teltta-aamuna, olisin luultavasti pakannut välttämättömimmät reppuun, lähtenyt rivakasti hiihtämään kohti lähintä taloa, tilannut taksin ja palannut Ouluun autoa hakemaan.

Varustepuolesta enemmän loppuraportissa, mutta tämän olen nyt oppinut: paksua villaa.

Virkistys

Lepo, paikallisen retkeilijän vierailu ja lihapulla-perunamuusiateria virkistivät niin, että Pohjois-Suomen kartta alkaa näyttää hyvinkin kiinnostavalta tulevia retkiä ajatellen.

Tauko

Nyt teen niin, että jään tänne Haarahiltuseen vielä seuraavaksi yöksi kuntoa kuulostelemaan. Täytyy uskoa, ettei pelkällä tahdolla hiihdetä. Tarvitaan myös toimivat jalat, keuhkot ja pää, ja mitä niitä onkaan. Jos vielä huomenna on halju ja voimaton olo, hiihdän Ylikiimingin keskustaan, jätän romppeet sinne, hyppään linja-autoon ja ajan Ouluun hakemaan auton. Ei se sen monimutkaisempaa ole. Eri juttu sitten on se, miten dieseli käynnistyy kahden viikon pakkasten jälkeen.

Tylsää, antikliimaksi, mutta ei täältä mitään keuhkoputkentulehdusta ole tultu hakemaan.

Kysymys

Onko terveydelle vahingollista hiihtää, kun yskä on vähitellen yltynyt, mutta ei ole kuumetta? Yskänkohtauksen laukaisevat erityisesti muutokset: tulo pakkasesta lämpimään, rekan lumipölypyörre, siirtyminen makuupussista aamutoimiin jne. Avaavaa astmalääkettä eli sitä sinivihreää sumutinta on.