Päivämatkat:
Pisin hiihtopäivä oli viimeinen, 12 tuntia ja 35 km, josta voi laskea marssinopeudeksi 3 km/h. Ja se siis retken parhaissa lumi- ja luisto-oloissa, jollei ensimmäistä helpohkoa päivää liukkaalla Raatteen tiellä lasketa. Tuollaista se on ahkion kanssa.
Läskiä paloi kahdessa viikossa kolme kiloa, mikä on varmaan kaikkien aikojen nopeusennätys. En todellakaan pyrkinyt tietoisesti laihduttamaan, mutta jostain kumman syystä ruokahalu väheni niin, että matkan lopulla joutui melkein väkisin eväsleipiä tauoilla jyystämään vaikka elimistö huusi, että nyt energiaa tänne heti. Nälätön olotila jatkuu edelleen, vaikka ei ole mitenkään erityisen ylirasittunut olo, hiukan hajamielinen kylläkin kahden viikon repaleisten yöunien jäljiltä.
Hyvä Erkkiiiiiiiii !!!! Nyt vaan pizzaa ja olutta niin että napa ratkeaa, selviytymistä sekin...
VastaaPoistaKiva, että olet päässyt kotiin asti. Oman aikansa vie, ennen kuin elimistö palautuu normaalielämään. Ja sitten ruoka kyllä maittaa – yleensä liiaksi asti ;)
VastaaPoistaParissa kuukaudessa tulivat kilot takaisin. Kuitenkin hitaammin kuin lähtivät. Eli jos puolentoista kuukauden välein tekisi tuollaisen retken, paino laskisi hitaasti mutta varmasti. Helppoa! Joo.
VastaaPoistaSama kokemus nälättömyydestä juuri päättyneen Sarekin reissun jälkeen - tiukkoja päivämarsseja, toiseksi viimeisenä "paluupäivänä" 43km noin neljääntoista tuntiin, osin Padjelantaledeniä. 45min marssia, 10-15 min lepo koko aika. Varsinkin loppumatkasta piti tauoilla motivoida itseä syömiseen. Ainoastaan Hartsport ja kuivaliha olis mielessä maistunu mutta kumpaakaan ei ollut. Söin tummaa suklaata ja rusinoita. Sulla on ollut hienoja reissuja ja ilmeisesti myös soitinten kanssa viihdyt hyvin - samoja harrastuksia mullakin, vähän kesymmässä mittakaavassa tosin!
VastaaPoista