+5

Eilinen oli paha päivä. Niitä tulee välillä, riippumatta unesta ja ravinnosta. Ehkä se johtui soralla hiihtämisestä ja siitä, että seitsemännen retkipäivän olisi pitänyt jo olla lepopäivä.

Eilinen oli sillä tavoin paha, että se manasi vähitellen esiin toivottomuuden, vihan, epäluuloisuuden ja elämään kyllästymisen. Mikään ei tuntunut hyvältä ja arvokkaalta. Kermainen porokeittokin oli vain rasittava velvollisuus.

Tänä aamuna totesin, ettei tuohon suuntaan pidä kulkea, siellä odottaa vain paha.

Tämä päivä oli hyvä, koska tiesin pääseväni kämpälle. Tosin välillä luulin, etten pääse. Suolla kävi hurja viima, tuuli puhalsi kilometreittäin vapaasti ja lumi lensi vaakasuoraan. Pimeässä oli kolkko suunnistaa. Viimeiset 400 m olivat viheliäistä ryteikköä. Mutta löysin, kymmenen tunnin hiihdon päätteeksi. Talo näytti niin kauniilta, kun lopulta erotin sen metsän keskeltä. Nyt vajoan uneen. Lihakset ovat kipeät. Huomisen lepään.