Kyllä ihmisen paikka on talvella talossa, ei ulkona pakkasessa, ei ainakaan tällaisessa eikä varsinkaan öisin. Viime yönä tunsin ensi kertaa myötätuntoa Suomeen oikeudetta marssineita puna-armeijalaisia kohtaan. On niillä ollut niin saamarin käsittämättömän kamalaa.
En olisi millään halunnut tulla pois kuumasta suihkusta, vaikka se kuivattaa ihoa. Eräs tuttu kertoi iäkkäästä sukulaismiehestä, joka kesti ihan mahdottomasti löylyä. Hän oli talvisodassa vartiossa seistessään tullut siihen tulokseen, ettei koskaan voi olla liian lämmin.
Ajattelin ensin lorvia kaksikin yötä täällä majatalossa sään lauhtumista odotellen, mutta ei sen lupailla minnekään lauhtuvan kuin vasta ensi viikolla. Voin siis lähteä kärsimään yhtä hyvin jo huomenna. Pääasia että saan makuupussin kuivaksi ja hiihtohousut, joissa on ehjä vetskari. Kohmettunut kulli kusee jo sujuvasti, muu mahdollinen toiminnallisuus selvinnee myöhemmin.
Jatkan nyt siis ainakin kolmen päivän ajan, jollei säätiedotus huomenna manaa tännekin kolmosella alkavia yöpakkasia. Mikäli kärsimysten malja alkaa läikkyä yli tai kerta kaikkiaan jäätyy, suuntaan Lylykylästä Puolangalle ja huristan Ouluun hakemaan auton. Kuten sanottu, luovuttaa saa, ja epäonnistuminen sekä heikkous on ihmiselle sallittava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei täälä ny nii kylymä ole ja kesäksi lämpiää. Mutta jos kuitenki alku viikosta tympäsee, niin mää käyn jokatappauksessa muutenki Oulusta käsin Lylykylän ja Puolangan välimaastosa hiihtelleen nii pääset nää kyllä autonki kyyillä Ouluun.
VastaaPoista-Ikuri
Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää,
VastaaPoistahän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää...
Hän mistä tulee minne menee taivas yksin ties
on taipaleella reissumies.