Juttua

Joku lukija pahoitteli säkenöinnin puutteita ja arveli syitä.

On tosiaan niin, että näissä oloissa, toisin sanoen ankaralla pakkasella harvaan asutulla seudulla, huomio kiinnittyy selviytymiseen. Ei niin, että täällä olemassaolostani kamppailisin, mutta suoraan kaupungista 30 asteen pakkaseen tipahtaneena sellaiset asiat, kuin että miten saan rukkasen mahdollisimman nopeasti takaisin käteen spriikeittimen sytyttämisen jälkeen, tai käännynkö makuupussissa vasemmalle vai oikealle kyljelle välttääkseni lämmönhukkaa, tai soittaisinko taksin lopettamaan nämä kärsimykset, vievät huomion. Ei ole oikein muuta asiaa. Pakkanen myös hillitsee huomattavasti halua ottaa kännykkä paljaaseen käteen, pitempien viestien naputtelusta puhumattakaan.

Mutta on myös totta, ettei mieleni ole vielä käynnistynyt, ruumiskin vasta joten kuten. Unet, nuo mielikuvituksen ja virkistyksen lähteet, ovat myös jääneet melko vähiin. Lisäksi tällä retkellä suuri osa mietteistäni on sillä tavoin yksityisiä, ettei niitä ole tarpeen jakaa.

Viimeisenä mieleen tulevana syynä mainittakoon se, ettei Oulussa ole tavoitteena erityisempää hohtoa. Ihan kelpo kaupunki, mutta ei pysty retkimielessä kilpailemaan Nuorgamin tai Jäämeren kanssa.

Saattaa myös olla, että olen tyhjä, tyhjentynyt. Niinkin voi käydä. Silloin pitäisi kai ymmärtää latautua kaikessa hiljaisuudessa.