sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Reitti

Ensin harkitsin ryhtyä hiihtämään Suomea päästä päähän itärajaa pitkin, Virolahdelta Nuorgamiin. Sitten joko laiskuus tai järki voitti: en halua olla Sallan Naruskan korkeudella helmikuun pakkasilla.

Ehkä Suomi poikittain? Mikäs se levein kohta olikaan, Ilomantsin Hattuvaarasta Vaasaan näemmä. Mittailin joki- ja järvireittien pituuksia ja arvioin hankkeen hyväksi ja kannatettavaksi. Sitten Pielisjoen ilmoitettiin olevan voimaloitten vuoksi hiihtäjän kannalta niin riskaabeli, että sinne äijä uppoaa. Vaikka kyseessä olisi ollut vain melko vähäinen osuus kokonaismatkasta, aloin katsella pohjoisempia karttoja.

Suomen kapein kohta? Raatteen tieltä Ouluun. Tässä on jotain tuttua... puna-armeijahan yritti sitä 70 vuotta sitten, eivätkä päässeet Suomussalmea edemmäksi. Onnistuisikohan minulta. Ehkä vastaanotto on ystävällisempi. Taidanpa koettaa.

Reilun viikon päästä on tarkoitus lähteä. Peruskuntoa olen rakentanut lihomalla ja käymällä yhdellä hiihtolenkillä tuossa Töölönlahdella. Nyt on aika lähteä sauvakävelylle, jotteivät olkapäät joudu koetukselle aivan äkkiseltään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti